Muilta oppimassa, osa II

Olen blogissani kirjoittanut muutamaan kertaan (esimerkiksi täällä ja täällä) siitä, kuinka paljon voi oppia kollegan opetusta seuraamalla. Samoin kollegojen kanssa keskusteleminen on ollut, ja on yhä edelleen, äärimmäisen antoisaa opettajana kehittymisen kannalta. Erityisen hyvin tämä nousi esiin pedagogisten opintojen aikana.

Eräs opiskelija kysyi taannoin saavatko opettajat koskaan ahaa-elämyksiä esimerkiksi opiskelijoiden esseitä lukiessaan. Vastausta ei tarvinnut edes miettiä: ilman muuta!

Opetan pääsääntöisesti motivoituneita aikuisopiskelijoita, millä on valtavasti merkitystä mielekkään ja miellyttävän opetustilanteen syntymiselle. Hyvin toimivassa ryhmässä keskinäinen vuorovaikutus tarkoittaa sitä, että pääsen viemään aihetta eteenpäin yhdessä opiskelijoiden kanssa. Heidän kysymyksensä, kommenttinsa ja kritiikkinsä ovat tuoneet minulle monta kertaa ahaa-elämyksiä ja uusia näkökulmia opetettavaan aiheeseen.

Erityisen hyvin muilta oppiminen tulee esiin lukupiirin kaltaisessa työskentelymuodossa. Tekstien läpikäyminen yhdessä opiskelijoiden kanssa avaa parhaimmillaan uusia näkökulmia niin opiskelijoille kuin opettajallekin, eikä ole mitenkään tavatonta, että opiskelija pystyy hahmottamaan jonkin kohdan opettajaa selkeämmin, tai esimerkiksi tarjoamaan varteenotettavan toisen tulkinnan.

Lisäksi opiskelijoiden palaute kysymysten, kommenttien, kritiikin ja kurssipalautteen muodossa auttaa kurssien kehittämisessä, ja siten vie minua opettajana eteenpäin. Tänä keväänä olen kurssipalautteen perusteella ottanut opetukseeni mukaan entistä enemmän videoita, ja käytin myös ensimmäistä kertaa podcastia eräällä luennolla. Vastaanotto oli innostuneen tyytyväinen.

Kurssipalautteessa saan yleensä opiskelijoiltani kiitokset kurssista. Olen nykyään entistäkin tarkempi siitä, että muistan itse kiittää opiskelijoitani. Viimeistään kurssin päättyessä, mutta miksei keskelläkin kurssia. Opiskelijat, ja heidän kanssaan työskenteleminen, ovat minulle opetustyön suurin ilo.